Asian Green Megacities Association of Finland

Asian Green Megacities Association of Finland on 2009 perustettu suomalainen asiantuntijajärjestö, jonka tavoite on kehittää teknologiaan perustuvia innovaatioita oppimisympäristöihin, ja vihreän talouden malleja Aasian megakaupunkien slummialueille. Edistämme Base of the Pyramid -segmentin tutkimusta ja tuotekehitystä.

Globaalissa maailmassa ja yhteistyössä on tärkeää, että avaamme mahdollisuuksia ja lisäämme monikulttuurista ymmärrystä. Voidaksemme lisätä syvempää ymmärrystä köyhien väestönosien elämästä erityisesti siten, että se johtaa konkreettisiin muutoksiin, pidän oivaltavana kirjailijana Vikas Swarupin siteeraamaan toteamusta, ”pitää vain yhdistää”. Lisäisin siihen vielä, että pitää vain uskaltaa yhdistää! (AGM:n perustaja Heljä B. Repo)

Miksi kosmopoliitti diplomaatti haluaa kirjoittaa köyhien Intiasta?

Haastattelin diplomaatti ja kirjailija Vikas Swarupia, joka on maailmankuulu menestysromaaninsa ”Slummien miljonääri” ja sen pohjalta tehdyn elokuvan ansiosta. Pyysin Vikas Swarupia kertomaan, miksi hän kirjoittaa Intian köyhien lasten näkökulmasta, tulkiten yhteiskunnallista todellisuutta ja elämäntapaa huikean tarkkanäköisesti.   Kirjanne ”Slummien miljonääri” ja samanniminen elokuva ovat saattaneet Intian lasten tilanteen koko maailman tietoisuuteen. Millä tavalla te pidätte taidetta ja kirjallisuutta vaikutuksen ja muutoksen välikappaleena pyrittäessä vaikuttamaan maailmanlaajuisesti ympäristökysymyksiin tai yksittäisen ihmisen elämään?

Kirjallisuus ei synny tyhjiössä. Kirjailijan elinympäristö muovaa sitä, ja sillä on puolestaan voima muovata ja muuttaa, valistaa ja kehittää yhteiskuntaa. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa ympäristökysymyksissä, sillä hyvin usein ihmiset eivät edes tiedosta harkitsemattomien tekojensa vaikutuksia ympäristöön. Niinpä koskettava elokuva tai menestysromaani saattaa useinkin vedota ihmisten mielikuvitukseen ja kasvattaa maailmanlaajuista tietoisuutta ilmaston lämpenemisestä, slummiväestön oloista, aavikoitumisesta ynnä muista kysymyksistä.

Miksi te päätitte kirjoittaa intialaisesta todellisuudesta lapsen näkökulmasta?

Mielestäni lapset ovat yhteiskunnan suojattomin ihmisryhmä, ja kun maailmaa tarkastellaan lapsen näkökulmasta, kuvaus saa aivan omanlaistaan liikuttavuutta ja tehoa.

Kuinka te itse koitte kirjan ja elokuvan maailmanlaajuisen suurmenestyksen?

En lainkaan odottanut romaanin saavuttavan sellaista menestystä. Kirjoitusvaiheessa minä jopa katsoin luovani pääasiallisesti intialaista romaania intialaiselle yleisölle. En osannut aavistaakaan, että kustantajat ottaisivat sen kaikkialla julkaisulistoilleen, ja että sitä alettaisiin pitää globaalina romaanina. Tai että sen pohjalta tehtäisiin Oscar-palkittu elokuva. Oman käsitykseni mukaan romaaniin kohdistunut maailmanlaajuinen kiinnostus johtuu siitä, että vaikka se tapahtuu Intiassa, sen käsittelemät kysymykset – rakkaus. menetys, ystävyys ja ihmisyys – koskettavat kaikkia kulttuureja ja ihmisyhteisöjä. Itse asiassa ”Slummien miljonääri” voisi tapahtua Meksikossa tai Bangkokissa tai Lontoossa – siinä esitellyt teemat ja tunteet ovat yhteisiä kaikille maailman ihmisille, ja romaanin taustalla piilevä viesti on yksinkertainen – ihminen luo oman onnensa ja alakynnestäkin voi nousta vastoin kaikkea todennäköisyyttä voittoon!

Olen lukenut kirjanne ”Syyllisten seurue”, ja minua kiinnostaisi tietää kuinka te pystytte kuvaamaan 2000-luvun Intialaista elämää eri yhteiskuntaluokkien näkökulmasta hyvin todentuntuisesti. Tarinat ja päähenkilöt kietoutuvat toisiinsa, sattumalta tai tarkoituksella. Havaitsen tässä analogiaa globaalin ajan talouden ja kaupan, sekä politiikan toimijoiden todellisuuteen, kun päätöksenteko kietoutuu maailmalaajuisten kysymysten kautta ihmisten elämään maapallon eri alueilla niin että seuraukset ovat joskus myönteisiä, joskus taas katastrofaalisia. Kuinka te onnistutte kaivautumaan niin uskottavasti henkilöhahmojenne elämään, kuvaamaan köyhien kokemuksia, kun elätte itse aivan toisenlaisessa ympäristössä?

Romaanini päähenkilö on ”vähäväkisistä vähäisin”, joten hänen elämänsä täytyi kulkea Mumbain slummien kautta. Minähän en ollut koskaan asunut Mumbaissa. Enkä ollut koskaan käynyt Dharavin slummeissa, joissa päähenkilöni Ram Mohammad Thomasin sanotaan asuvan. Siksi tein runsaasti tutkimustyötä. Tutkimus voi kuitenkin ainoastaan auttaa luomaan romaanille aidolta vaikuttavan taustakulissin. Pääsy henkilöhahmojen sisään edellyttää empatiaa – E.M. Forsterin sanoin ”pitää vain yhdistää”. Minä katson kaikkien ihmisolentojen olevan perimmältään samanlaisia, ja he elättelevät samoja unelmia, toiveita ja intohimoja. Tarvitsee vain poistaa yhtälöstä tiettyjä seikkoja (esim. raha), niin pystyy kuvittelemaan, millaista vähäosaisten elämä on.

Elämme keskellä luvuttomien vaarojen ja ympäristökatastrofien aikaa, jossa tiedotusvälineet välittävät maailmanlaajuisista ongelmista kertovia uutisia meidän kaikkien tiedoksi. Pyrin pienentämään hiili- ja vesijalanjälkeäni, kierrättämään enemmän ja hankkimaan vain sellaista, mikä kestää vuosikausia. Millaisia ovat Swarupin perheen konkreettiset ympäristösaavutukset, ja kuinka te onnistutte pienentämään hiili- ja vesijalanjälkeänne?

Perheemme on ympäristöhenkinen. Me kierrätämme, käytämme energiaa säästävää tekniikkaa. Ennen kaikkea me emme usko silmittömään kuluttamiseen. Katsoisin, että omien tarpeitten vähentäminen on tehokkain tapa suojella ympäristöä.

Haastattelu: Heljä B. Repo